the prisondream on hyvässä nosteessa



the prisondream –yhtyeeseen kuuluvat nykyisin (oik.-vas.): Jukka Kujansivu, Ville Haapajoki, Jonni Kullas ja Eetu Uusitalo.

Äskettäin the prisondream julkaisi debyyttilevynsä Songs of falling apart, joka on saanut eri medioissa hyvän vastaanoton. Yhtye haluaa kirjoittaa nimensä pienin kirjaimin. Bändin kotipaikka on nykyisin Tampere, mutta sen juuret ovat vahvasti Kauhajoella. Kauhajoella vuonna 1997 perustetun orkesterin alun perin muodostivat rumpali Nuutti Palonen, basisti Timo Ala-Opas ja laulaja-kitaristi Jukka Kujansivu.
– Timo Ala-Opas muutti parin vuoden soittamisen jälkeen Walesiin opiskelemaan arkeologiaa. Hänen tilalleen tuli Iiro Rantanen, jonka myöhemmin korvasi Jonni Kullas. Aikanaan Nuutti muutti Raumalle opiskelemaan ja hänen isokokoisiin rumpalin kenkiin hyppäsi Eetu Uusitalo, kertoo Jukka Kujansivu the prisondreamin vaiheista.
Kymmenen kappaletta sisältävällä Songs of falling apart -levyllä the prisondream rokkaa välillä säröisästi, mutta pinnalla ovat yllättävän paljon myös kaihoisat tunnelmoinnit. CD:n bändi nauhoitti triona.
– Sen valmistumisen jälkeen kakkoskitaristiksi ja neljänneksi jäseneksi tuli Ville Haapajoki. Mikäli nykyinen kokoonpano tulee muuttumaan, niin veikkaanpa, että silloin myös the prisondream hajoaa. Meillä on vain semmoinen sanoinkuvaamaton yhteys soitossa ja sen ulkopuolellakin.

Yhtyetovereitaan Kujansivu kehuu vuolaasti, kuten sanoo Jonni Kullaksen olevan jokaisen äidin unelmavävyn, rauhallisen ja rennon. Hyvän basistin Jonnista hänen mukaansa tekee mm. se, että Jonni ei ajattele bassoa välttämättä aina ensimmäisenä rytmisenä instrumenttina, vaan myös melodisena.
– Tästä johtuu se, että Jonnin bassolinjat hyväilevät kuulijan korvaa. Eetu on puolestaan valehtelematta ihmisrumpukone, jonka skarppi soitto ja uskomattomat fillit kyllä loksauttelevat leukoja auki paatuneeltakin rokkipoliisilta. Impulsiivinen ihminen ja hauska veikko, soittamisen ulkopuolella. Ville taas on skarppi rytmikitaristi ja se kaveri, jonka käsiin voit uskoa vaikka mummosi eläkerahaston. Ville on juuri se palapelin viimeinen pala, joka on ollut hukassa vuosia, mutta joka löydyttyään ja paikoille aseteltuna tekee kokonaisuudesta kauniin ja täydellisen harmonisen.

Soolokeikkojakin
Kauhajoella the prisondream musisoi viimeksi tammikuussa. Kujansivu tekee yleisesti myös soolokeikkoja.
– Soitan niillä eri biisejä kuin the prisondreamin esiintymisissä. Bändini kappaleet ovat paljon rankempia ja tietyllä tavalla monimutkaisempia kuin soolotuotokseni. Molemmat, kuten myös lukematon määrä muistakin vireillä olevista musajutuista, ovat kuitenkin loppupeleissä vain tietynlaista terapiaa. Rakastan musiikkia ja minkäs sille mahtaa, että lauluja tulee rustailtua enemmänkin kuin yhden ihmisen tarpeisiin, Jukka Kujansivu toteaa.
Hän lähti kesäkuun lopussa Englantiin yli kuukauden mittaiselle kiertueelle Bitch Alert -yhtyeen kanssa.
– Soitan rundilla kakkoskitaraa. Kiertue on sellainen ”ystävä hädässä apuun” -tyyppinen juttu. -j-pl-
Samassa lehdessä julkaistu jutut tästä aiheryhmästä:
Leevi Madetoja -musiikkinäytelmä kirkossa(11.08.2004)
the prisondream on hyvässä nosteessa(11.08.2004)