Ratsu kiitää, kaviot soi
Aatu vie eteenpäin tasaista tahtia.
Olemme Pietarissa. Kello on pian yksi yöllä. Odotamme tasan yhdeltä tapahtuvaa Nevan siltojen ylös nostamista. Silta toisensa perään nostetaan pystyyn, jotta laivat pääsevät kulkemaan jokea pitkin. Juuri kun liikenne silloille pysäytetään, ratsastaa ohitsemme nuori nainen kookkaalla hevosella.
Seuraan hänen menoaan. Öinen miljoonakaupunki autioine katuineen, jokeen heijastuvat valot, ja kavioiden rytmikäs klaputus asvalttiin synnyttävät absurdin tunnelman. Nainen kiitää sillalle täyttä laukkaa, ja vartijoiden huudoista välittämättä ratsastaa sen yli, juuri kun se alkaa avautua.
Tapahtuma kosketti minua voimakkaasti, näin siitä myöhemmin untakin. Päätin itsekin kokeilla ratsastusta tilaisuuden tullen.
Käynti on keinuvaa
Ratsastustalli JoHeKassa omaa hevostaan hoitamassa käyvä Miro Kukkola valmistelee ratsukseni Aatun Tömäystä eli tuttavallisemmin Aatua.
– Se on rauhallinen hevonen, tallin omistaja Jonna Potila vakuuttaa.
Miro vie Aatun puolimetrisen korokkeen viereen, siitä on hyvä nousta satulaan. Menen Aatun viereen. Näen itseni sen silmässä. Vähän jännittää, sillä kokemukseni hevosista ovat hyvin rajalliset.
Jalka jalustimeen, toisella kädellä kiinni hevosen niskasta, toisella satulasta ja ponnistus: satulassa ollaan. Aatu lähtee liikkeelle varovasti. Jonna selittää hevosen ohjaamista. Saan myös tietää, kuinka Aatu hiljentää vauhtia ja pysähtyy. Vauhdin lisäämistä en välitäkään tässä vaiheessa tietää.
Kierrämme pienen ympyrän kentällä, ja lähdemme metsään. Pienen matkaa on ratsastettava isolla tiellä autojen seassa. Kukaan ei hiljennä meidät nähdessään, eikä edes kovin kaukaa väistä. Onneksi Aatu ei vähästä hötkyile. Se askeltaa tasaisesti asvaltilla, eikä ole ohi sujahtelevista pörriäisistä moksiskaan.
Käännymme metsätielle. Hevosen käynti on keinuvaa, satula hieroo mukavasti takapuolta. Ohjaaminen on helppoa, mutta joudun aina välillä toppuuttelemaan Aatua. Se haluaisi lisätä vauhtia, minä en. Yritän myötäillä Aatun liikkeitä vartalollani.
Hevosen selästä on mukava katsella ohi vaappuvia maisemia, ja elävä lämmin eläin tuntuu hyvältä. Seuraan sen pään nyökettä ja harjan välkettä auringon valossa. Aika häviää, on vain aurinko, tuuli ja rytmikäs liike. Muistan sillan yli ratsastaneen naisen, ja kaipaan Pietariin. -rk-
Tuore laamanni heti kävelemään (08.06.2005)
Ratsu kiitää, kaviot soi(08.06.2005)